V LUKU / KAPITEL V / CHAPTER V / KAPITEL V

🇫🇮 SUOMI: Unelma punaisesta tuvasta

Autiotalojen uusi elämä ja kotisatama Puulan rannalla

Frankfurtin toimistollani on hiljaista, mutta tietokoneeni välilehdellä on auki jotain aivan muuta kuin pörssitiedotteita. Olen eksynyt selaamaan Kangasniemen kunnan sivuja. Anna katsoo olkapääni yli, ja hänen silmänsä kirkastuvat. ”Hans, katso tätä: Autiotalojen asuntomessut kesällä 2026.”

Uusi elämä tyhjille kodeille Luen uutista hitaasti: Kangasniemi aikoo herättää autiotilansa henkiin. Messut järjestetään 27.6.–5.7.2026, ja hanke on saanut merkittävän EU:n maaseuturahoituksen Leader-ryhmä Veej’jakajalta. Kyse ei ole vain talojen myynnistä, vaan kyläelämän kukoistuksesta. Viisi kyläyhdistystä – Hokka, Koittila, Luusniemi, Ruokomäki ja Vaimosniemi–Reinikkala – ovat mukana. He tarjoavat jopa kyläkummeja auttamaan meidän kaltaisiamme haaveilijoita asettumisessa.

Muistoja Hokan kylätorilta Anna innostuu heti Hokan kylästä. Muistamme hyvin viime kesän retkemme Upin tuvan pihapiiriin. Se pieni tori kymmenkuntine kojuineen ja parine kymmenine myyjineen on jäänyt mieleemme aitona kohtaamispaikkana. Erityisesti meitä säväytti se suuri hirsinen kahvilarakennus – se on pystytetty talkoovoimin ja rakennettu ympäröivistä metsistä saaduilla hirsillä. Se on yhteisöllisyyden monumentti, jossa nautimme elämämme parhaat karjalanpiirakat, isot lihapiirakat ja marjaleivokset. Messuviikolla tuo tori on varmasti toiminnan sydän.

Järki ja tunne kohtaavat Minä, järjestelmällinen Hans, aloin heti laskea etäisyyksiä ja remonttikustannuksia. Mutta Anna... Anna oli jo unissaan perannut rikkaruohot vanhan pientilan puutarhasta. Meitä molempia kiehtoo ajatus antaa uusi elämä jollekin, jossain, mikä on hetkeksi unohtunut. Se on samaa resilienssiä, jota ihailimme Kiviniemessä – nouseminen unohduksesta uuteen kukoistukseen.

Kiviniemi kotisatamana Vaikka haave omasta tuvasta elää vahvana, tiedämme tarkalleen, mistä aloitamme. Kiviniemi kutsuu meitä ensi kesänäkin. Se on meidän tukikohtamme ja kotisatamamme, josta on hyvä tehdä löytöretkiä messukohteisiin. Mikä voisi olla parempaa kuin palata retkipäivän jälkeen Kiviniemen rantaan, käydä saunassa ja sulatella nähtyä Puulan aaltoja katsellen? Sieltä käsin voimme rauhassa tutustua kyliin, kyläkummeihin ja niihin tarinoihin, joita nämä vanhat talot kantavat.

Annan hetki Puulalla Anna muistelee usein niitä varhaisia aamuja, kun minä vielä tutkin historiallisia karttoja mökissämme. Hän hiipi rantaan, työnsi soutuveneen vesille ja antoi airojen levätä. ”Hans, se hiljaisuus on erilaista siellä pohjukassa”, hän kertoo. ”Vain mato-onki, kahvitermos ja kuikan huuto. Siinä hetkessä tunnen, että kuulun tänne.” Anna on jo "juurtunut" nurmikkojoogansa ja metsän tuoksujen kautta.

Ehkä ensi kesänä meillä on mukanamme avain – vanha, rautainen avain, joka sopii jonkin kangasniemeläisen tuvan oveen.

🇩🇪 DEUTSCH: Der Traum vom roten Haus

Neues Leben für verlassene Häuser und ein Heimathafen am Puula-See

In meinem Büro in Frankfurt ist es ruhig, aber auf einem Tab meines Computers ist etwas ganz anderes offen als Börsenberichte. Ich habe mich auf die Seiten der Gemeinde Kangasniemi verirrt. Anna schaut mir über die Schulter, und ihre Augen leuchten auf. „Hans, schau dir das an: Die Wohnmesse für verlassene Häuser im Sommer 2026.“

Neues Leben für leere Heime Ich lese die Nachricht langsam: Kangasniemi plant, seine verlassenen Höfe wieder zum Leben zu erwecken. Die Messe findet vom 27.6. bis 5.7.2026 statt, und das Projekt hat eine bedeutende EU-Ländliche Finanzierung von der Leader-Gruppe Veej’jakaja erhalten. Es geht nicht nur um den Verkauf von Häusern, sondern um das Aufblühen des Dorflebens. Fünf Dorfvereine – Hokka, Koittila, Luusniemi, Ruokomäki und Vaimosniemi–Reinikkala – sind beteiligt. Sie bieten sogar „Dorfpaten“ an, um Träumern wie uns beim Einleben zu helfen.

Erinnerungen am Dorfmarkt von Hokka Anna ist sofort begeistert vom Dorf Hokka. Wir erinnern uns gut an unseren Ausflug im letzten Sommer zum Hof von „Upin tupa“. Dieser kleine Markt mit seinen rund zehn Ständen und etwa zwanzig Verkäufern ist uns als echter Begegnungsort in Erinnerung geblieben. Besonders beeindruckt hat uns das große Blockhaus-Café – in Gemeinschaftsarbeit (Talkoo) errichtet und aus Stämmen der umliegenden Wälder gebaut. Es ist ein Denkmal der Gemeinschaft, wo wir die besten karelischen Piroggen, großen Fleischpasteten und Beerenkuchen unseres Lebens genossen haben. Während der Messewoche wird dieser Markt zweifellos das Herz des Geschehens sein.

Verstand und Gefühl treffen aufeinander Ich, der systematische Hans, begann sofort, Entfernungen und Renovierungskosten zu berechnen. Aber Anna... Anna hatte in ihren Träumen schon das Unkraut aus dem Garten eines alten kleinen Anwesens gejätet. Uns beide fasziniert der Gedanke, etwas neuem Leben zu schenken, an einem Ort, der für einen Moment vergessen wurde. Es ist dieselbe Resilienz, die wir in Kiviniemi bewundert haben – das Aufsteigen aus dem Vergessen zu neuer Blüte.

Kiviniemi als Heimathafen Obwohl der Traum vom eigenen Häuschen stark lebt, wissen wir genau, wo wir anfangen. Kiviniemi ruft uns auch im nächsten Sommer. Es ist unser Stützpunkt und unser Heimathafen, von dem aus man gut Entdeckungsreisen zu den Messeobjekten unternehmen kann. Was könnte schöner sein, als nach einem Ausflugstag an das Ufer von Kiviniemi zurückzukehren, in die Sauna zu gehen und das Erlebte beim Blick auf die Wellen des Puula-Sees Revue passieren zu lassen? Von dort aus können wir in Ruhe die Dörfer, die Dorfpaten und die Geschichten kennenlernen, die diese alten Häuser in sich tragen.

Annas Moment auf dem Puula Anna erinnert sich oft an jene frühen Morgenstunden, als ich in unserer Hütte noch historische Karten studierte. Sie schlich sich ans Ufer, schob das Ruderboot ins Wasser und ließ die Ruder ruhen. „Hans, die Stille dort in der Bucht ist anders“, erzählt sie. „Nur die Angelrute, die Kaffeethermoskanne und der Ruf des Prachttauchers. In diesem Moment fühle ich, dass ich hierher gehöre.“ Anna ist durch ihr Rasenyoga und die Düfte des Waldes bereits „verwurzelt“.

Vielleicht haben wir im nächsten Sommer einen Schlüssel bei uns – einen alten, eisernen Schlüssel, der in die Tür eines Hauses in Kangasniemi passt.

🇬🇧 ENGLISH: The Dream of a Red Cottage

New Life for Abandoned Homes and a Home Port on Lake Puula

It’s quiet in my Frankfurt office, but on a tab on my computer, something completely different from stock market reports is open. I’ve found myself browsing the pages of the Kangasniemi municipality. Anna looks over my shoulder, and her eyes brighten. “Hans, look at this: The Abandoned Houses Housing Fair in summer 2026.”

New Life for Empty Homes I read the news slowly: Kangasniemi intends to bring its abandoned farms back to life. The fair will be held from June 27 to July 5, 2026, and the project has received significant EU rural funding from the Leader group Veej’jakaja. It’s not just about selling houses, but about the flourishing of village life. Five village associations – Hokka, Koittila, Luusniemi, Ruokomäki, and Vaimosniemi–Reinikkala – are involved. They even offer “village godparents” to help dreamers like us settle in.

Memories of the Hokka Village Market Anna is immediately excited about the village of Hokka. We remember well our trip last summer to the "Upin tupa" courtyard. That small market with its dozen stalls and twenty or so vendors has remained in our minds as a truly authentic meeting place. We were especially moved by the large log café building – erected through community volunteer work (talkoo) and built with logs harvested from the surrounding forests. It is a monument to community spirit, where we enjoyed the best Karelian pasties, large meat pies, and berry pastries of our lives. During the fair week, that market will surely be the heart of the action.

Reason and Emotion Meet I, the systematic Hans, immediately started calculating distances and renovation costs. But Anna... Anna had already, in her dreams, weeded the garden of an old smallholding. We are both fascinated by the idea of giving new life to something, somewhere, that has been forgotten for a moment. It is the same resilience we admired in Kiviniemi – rising from oblivion to a new flowering.

Kiviniemi as a Home Port Even though the dream of our own cottage lives strong, we know exactly where we will start. Kiviniemi calls us next summer as well. It is our base and our home port, from which it is good to make discovery trips to the fair sites. What could be better than returning to the shore of Kiviniemi after a day of exploring, going to the sauna, and digesting everything we've seen while watching the waves of Lake Puula? From there, we can quietly get to know the villages, the village godparents, and the stories that these old houses carry.

Anna's Moment on Lake Puula Anna often remembers those early mornings when I was still studying historical maps in our cabin. She crept down to the shore, pushed the rowboat into the water, and let the oars rest. “Hans, the silence in that bay is different,” she says. “Just a fishing rod, a coffee thermos, and the cry of the black-throated loon. In that moment, I feel that I belong here.” Anna has already “taken root” through her lawn yoga and the scents of the forest.

Perhaps next summer we will have a key with us – an old, iron key that fits the door of a cottage in Kangasniemi.

🇸🇪 SVENSKA: Drömmen om en röd stuga

Nytt liv för ödehus och en hemmahamn vid Puulas strand

Det är tyst på mitt kontor i Frankfurt, men på en flik på min dator är något helt annat än börsmeddelanden öppet. Jag har hamnat på Kangasniemi kommuns sidor. Anna tittar över min axel och hennes ögon lyser upp. ”Hans, titta på det här: Ödehusens bostadsmässa sommaren 2026.”

Nytt liv för tomma hem Jag läser nyheten långsamt: Kangasniemi planerar att väcka sina ödegårdar till liv igen. Mässan arrangeras 27.6–5.7.2026, och projektet har fått betydande EU-landsbygdsfinansiering från Leader-gruppen Veej’jakaja. Det handlar inte bara om att sälja hus, utan om bylivets blomstring. Fem byföreningar – Hokka, Koittila, Luusniemi, Ruokomäki och Vaimosniemi–Reinikkala – är involverade. De erbjuder till och med ”byfaddrar” för att hjälpa drömmare som oss att installera oss.

Minnen från Hokka byatid Anna blir genast förtjust i byn Hokka. Vi minns väl vår utflykt förra sommaren till gårdsplanen vid ”Upin tupa”. Det lilla torget med sina drygt tio stånd och ett tjugotal försäljare har stannat i våra minnen som en äkta mötesplats. Vi blev särskilt imponerade av den stora timrade kafébyggnaden – uppförd genom talkoarbete och byggd av timmer från de omgivande skogarna. Det är ett monument över gemenskapen, där vi njöt av de bästa karelska pirogerna, stora köttpastejerna och bärbakelserna i våra liv. Under mässveckan kommer det torget utan tvekan att vara händelsernas centrum.

Förnuft och känsla möts Jag, den systematiska Hans, började genast beräkna avstånd och renoveringskostnader. Men Anna... Anna hade i sina drömmar redan rensat ogräset i trädgården på ett gammalt småbruk. Vi fascineras båda av tanken på att ge nytt liv åt något, någonstans, som för ett ögonblick har blivit bortglömt. Det är samma resiliens som vi beundrade i Kiviniemi – att resa sig ur glömskan till ny blomstring.

Kiviniemi som hemmahamn Även om drömmen om en egen stuga lever stark, vet vi exakt var vi börjar. Kiviniemi kallar på oss även nästa sommar. Det är vår bas och vår hemmahamn, varifrån det är bra att göra upptäcktsresor till mässobjekten. Vad kan vara bättre än att återvända till Kiviniemis strand efter en utflyktsdag, gå i bastun och smälta det man sett medan man tittar på Puulas vågor? Därifrån kan vi i lugn och ro bekanta oss med byarna, byfaddrarna och de historier som dessa gamla hus bär på.

Annas stund på Puula Anna minns ofta de där tidiga morgnarna när jag fortfarande studerade historiska kartor i vår stuga. Hon smög ner till stranden, sköt ut roddbåten i vattnet och lät årorna vila. ”Hans, tystnaden där i viken är annorlunda”, berättar hon. ”Bara ett metspö, en kaffetermos och storlommens rop. I det ögonblicket känner jag att jag hör hemma här.” Anna har redan ”slagit rot” genom sin gräsmatteyoga och skogens dofter.

Kanske har vi nästa sommar med oss en nyckel – en gammal, järnnyckel som passar i dörren till en stuga i Kangasniemi.